Luku2
Kagomen mielikuvitus ilmaisi heti hänelle, että lordi oli juuri sellainen kuin hän oli kuvitellutkin
- iso ja voimakas mies, jonka kasvot punoittivat, ja joka poltti sikaria.
- Et luultavasti voi puhua markiisille mitään hänen ystävästään, Kagome sanoi sitten, - etkä pyytää
häntä sanomaan lordi Narakulle, että mies jättää sinut rauhaan?
- Puhua markiisille...? Sango toisti pelästyneenä. - En millään voi. Jo sekin tuntuu vaikealta, kun pitää
sanoa hänelle hänelle huomenta tai iltaa. Hän on kauhua herättävä.
- Miksi? Millä tavoin?
- Sitä on vaikea...selittää, Sango vastasi. - Markiisi on hyvin kyyninen ja itsevaltainen ja tuntuu
halveksivan kaikkea ja kaikkia... erkoisesti minua.
- Sango -parka, Kagome sanoi myötätuntoisesti. - Olet ilmeisesti joutunut paikkaan, joka
ei sovi sinulle ollenkaan.
Hän oli vähällä sanoa "sinunlaisellesi", mutta tuli toisiin ajatuksiin, sillä se olisi ollut turhan
loukkaavaa.
Mutta hän tiesi paremmin kuin kukaan muu, miten avuton Sango oli jopa paljon pienempienkin vaikeuksien
kohdatessa, puhumattakaan miehistä, jotka jahtasivat häntä pahat mielessään! Kagome oli hyvin nuori ja viaton
eikä tiennyt, mitä sillä tarkkaan sanottuna tarkoitettiin.
Sen hän vain tiesi, että roistot niissä romaaneissa ja kertomuksissa, jotka täyttivät hänen
mielensä, jahtasivat aina viattomia tyttöjä, eivät mennäkseen heidän kanssaan naimisiin, vaan saattaakseen
heidät tilanteeseen, jota kuvattiin "kuolemaakin pahemmaksi kohtaloksi".
Mikä se oli, siitä Kagomella ei ollut aavistustakaan, mutta hän tiesi, että se jotenkin liittyi
kymmeneen käskyyn.
Hänen isänsä saarnasi toisinaan "syntisiä vastaan, jotka ansaitsevat palaa helvetin tulessa" ja syntiset epäilemättä
olivat hänen kertomustensa roistoja. Ja nyt täysin odottamatta Sango oli antanut hänelle puoli tusinaa uutta juonta.
Kagomen sormia syyhysi päästä panemaan ne kaikki paperille niihin siisteihin kirjoitusvihkoihin,
joita oli joskus käyttänyt koulussa, ja jotka nyt sisälsivät kaksi lukua hänen verrattomasta romaanistaan.
- Kerro markiisista, hän pyysi ja hänestä näytti, että Sango värisi.
- Markiisi on...kauhua herättävä enkä mene koskaan lähellekkään häntä, jos vain voin... sen välttää. Mutta lordi Naraku on paljon, paljon...
pahempi. Kagome, mitä minunon tehtävä, että hän jättäisi minut rauhaan?
Mutta ennen kuin Kagome oli ennättänyt vastata, hän jatkoi:
- Ei se kannata - en voi jäädä Keyston Prioryyn. Sen vuoksi olen tullut tänne kysymään isältäsi, voisiko hän ehkä suositella
minua jollekulle toiselle henkilölle. Jos kysyn herra Simpsonilta, niin hän voi arvata minun hakevan...toista paikkaa.
- Mutta miten saat uuden paikan, ettei hän tiedä sinun lopettavan? Kagome ihmetteli.
- Ajattelin, Sango vastasi empivästi, - kirjoittaa...työnvälitykseen, jonka kautta tiedän palvelijoiden tulevan. Pyydän sitten vähän myöhemmin
lady Ludlow'ta suosittelemaan minua.
- Kyllä hän varmasti suosittelee sinua.
- Mutta en halua, että hän kertoo markiisille, mitä aion tehdä...ennen kuin minulla on...paikka jonne mennä. Tiedät itsekin,
ettei minulla ole kotia. Isän sukulaiset asuvat POhjois-Englannissa, mutta ei minulla ole varaa matkustaa sinne.
- Voit aina tulla tänne, Kagome sanoi.
Sangon ilme kirkastui
- Oletko ihan tosissasi?
- Tietenkin. Minusta olisi ihanaa, jos tulisit asumaan tänne. Samaa mieltä isä on. Hän voi kyllä kirjoittaa sinulle hienon
suosituskirjeen, tai jos se on sinusta parempi ratkaisu, niin minä voin kirjoittaa uudelleen sen äidin antaman kirjeen ja
panna hänen nimensä alle.
- Olisiko se mielestäsi...ihan rehellistä? Sango tiedusteli,
- Totta kai! Olisi ollut aivan äidin tapaista antaa sinulle sama suosituskirje kahdesti,
jos hän vain olisi ajatellut sitä sillä kertaa.
- Niin kai, Sango sanoi empivästi. - Ja olet todella hyvin, hyvin kiltti, Kagome, mutta kyllä minun on matkustettava takaisin
ja siedettävä...lordi Narakua siksi, kunnes olen saanut toisen paikan.
- Minkä näköinen hän on? Kagome kysyi.
- Kai hän nuorempana on ollut hyvin komea. Emännöitsijä, rouva Brigstow, jutteli taannoin hänestä
ja sanoi, että häntä pidettiin aikamoisena naistenhurmaajana. Siksi hän ei kai tajuakaan,
miksi minä en halua, että hän...suutelee minua,
Kagome huudahti hiljaa ja sanoi:
- Olen varma, että juuri sellaista sattui kotiopettajille hienoissa taloissa. Herrat pitävät
heitä "luvallisena saaliina", kun kotiopettajat eivät ole yläkerroksen väkeä eivät
alakerroksen väkeä, vaan siltä väliltä.
Kagome mietti sitä tilannetta ja huomasi Sangon kauhistuneen ilmeen.
- Se kuulostaa...hirveältä, Kagome! Mutta kai se...on totta!
- Hetkeä ennen kuin tulit tänne kerroin Kaedelle, Kagome jatkoi, . mitä äiti oli kerran sanonut.
Että kotiopettaja elää taivaan ja helvetin välillä, omassa maailmassaan - ja siellä sinä nyt
olet, Sango.
- Tiedän sen, sango huokaisi, - mutta se pelottaa minua. Kun lukitsen huoneeni oven iltaisin,
pelkään koko ajan että...lordi Naraku pääsee jollakin tavoin huoneeseeni.
- Miten hän voisi päästä?
- Ei hän tietenkään pääsekään ja olen...typerä kuvitellessani muuta. Mutta en saa unta ja
aamulla päätäni särkee ja voin huonosti...niin huonosti, että tuskin jaksan opettaa Riniä.
En muuta halua kuin paeta sieltä enkä tulla koskaan, koskaan takaisin!
Sangon äänensävy paljasti Kagomelle, että ystävätär oli aivan poissa tolaltaan.
Hän huomasi myös, että Sangon kasvot olivat luonnottoman kalpeat, ja että hänellä oli tummat
varjot sielmiensä alla.
Kagome myös muisti, että sango oli aina ollut tavattoman hermostunut. Jos hänen ja hänen isänsä
tai jonkun muun kanssa syntyi pieninkin erimielisyys, hän voi itkeä siksi, kunnes alkoi voida
huonosti. Hän vain makasi nyyhkien vuoteessaan ja kieltäytyi syömästä.
Kagomen mieleen juolahti, että jos Sango saisi hermoromahduksen, hänet taatusti erotettaisiin
ja se taas merkitsi sitä, ettei hän saisi enää toista työpaikkaa.
- Olet loman tarpeessa, Sango, hän sanoi. - Oletko sopinut, milloin saat lomaa?
- Unohdin kysyä sitä, kun sain paikan, Sango vastasi, - mutta en halua lomaa, sillä eihän
minulla ole paikkaa, minne mennä.
- Siitä huolimatta olen vielä sitä mieltä, että tarvitset vapaata, Kagome väitti.
- Mutta miten voin sitä pitää? Sango ihmetteli. - Luulen että tilanne helpottuu, kun markiisi
lähtee pois. Silloin ei järjestetä juhlia niin usein. Palvelijat ovat kertoneet, että huvikauden
alettua Lontoossa hän käy siellä vain silloin tällöin viikonloppuisin.
- Ja luulet että lordi Naraku tulee hänen kanssaan? Kagome kysyi.