Luku3
- Hän on aina markiisin kanssa, Sango vastasi. - Hä oli poissa vain yksistä juhlista koko tänä aikana, jonka olin ollut markiisin palveluksessa.
- Se on ongelma, Kagome myönsi, - mutta sinun on pidettävä puoliasi häntä vastaan. Sinun on sanottava hänelle, että ellei hän jätä sinua rauhaan, käännyt markiisin puoleen.
- Sitä en ikinä uskaltaisi tehdä, Sango vastasi. - En olisi tarpeeksi vakuuttava eikä markiisi... uskoisi minua. Kyyneleet nousivat hänen silminsä, kun hän jatkoi:
- Ei siitä tule mitään, Kagome... en voi jäädä sinne. Minun on... löydettävä jokin toinen paikka. Luuletko että uskallan... kirjoittaa lady Ludlow'lle?
- En ole koskaan tavannut häntä, vaikka hän onkin isän sukulainen, Kagome vastasi. - Onko hän sellainen ihminen, joka ymmärtäisi?
- En suoraan sanottuna tiedä, Sango vastasi. - Hän oli hyvin ystävällinen minulle, kun asuin hänen luonaan ja opetin hänen lapsiaan, mutta hän ei ollut usein kotona.
- Mitä tarkoitat? Kagome kysyi.
- Hän liikkuu samoissa piireissä kuin markiisi ja on sen vuoksi aina Walesin prinssi Inuyashan ja prinsessan ja muiden hienojen ihmisten seurassa.
- Kuulostaa kiehtovalta, Kagome sanoi. - Jatka!
- Ainoat suuret juhlat, jotka näin, olivat tietenkin vain ne, jotka lady Ludlow itse järjesti. Hänellä oli niitä neljä tai viisi kertaa vuodessa. Metsästystanssiaiset ja puutarhajuhlat hän järjesti kesällä.
- Kunpa minäkin olisin saanut nähdä ne. Kagome hymyili kaihoisasti.
- Kurkin porraskaiteen yli palvelijoiden kanssa naisia heidän mennessään päivälliselle. Heillä oli valtavasti koruja ja heidän pukunsa olivat niin avonaisia, että isäsi mielestä he olisivat olleet säädyttömiä.
Kagome hymyili, mutta ei sanonut mitään.
Hänen isänsä oli usein sanonut, miten kaunis hänen äitinsä oli ollut tanssiaisissa, joihin isä oli kutsuttu nuorena miehenä.
- Mutta kai juttelit lady Ludlow´n kanssa silloin, kun hänellä ei ollut kutsuja? Kagome sanoi.
- Vein lapset salonkiin kello viideltä, Sango sanoi. - He eivät olisi halunneet mennä alakertaan, vaan kiljuivat ja valittivat koko ajan, kun puin heidät parhaimpiinsa.
- Mitä sen jälkeen teit?
- Menin salonkiin ja jäin odottamaan oven viereen, kunnes lady Ludlow sanoi: "Siinähän lapset ovatkin! Tulkaa antamaan suukko minulle, kullanmurut."
- Kun he menivät hänen luokseen, hän kysyi: "Ovatko he olleet tänään kilttejä, neiti Cooper?" - Ja minä vastasin: " Ovat, armollinen rouva". Sitten hän suuteli heitä ja minä niiasin ja palasin jälleen yläkertaan.
- Siinäkö kaikki? Kagome tarkisti.
- Siihen asti, kunnes hain heidät.
- Mitä silloin tapahtui?
- Kun palasin salonkiin, lady Ludlow kohotti katseensa ja sanoi: "Siinähän neiti Cooper tuleekin. Menkää nyt nukkumaan, kullanmurut, älkääkä unohtako iltarukoustanne." - Joksus hän katsoi minua ja sanoi: "Oletteko varma, että he muistavat iltarukouksen, neiti Cooper?"
- Kyllä, armollinen rouva, vastasin. Niiasin jälleen ja vein lapset yläkertaan.
Kagomea nauratti.
- Saat hänet vaikuttamaan hyvin luotaantyöntävältä. Mutta juuri sen halusin kuulla. Nyt kerron sinulle omat uutiseni. Kirjoitan kirjaa.
- Kirjaa? Sango ihmetteli.
- Romaania, Kagome selvitti. - Sankaritar on kotiopettaja, kuten sinäkin. Kirjan lopussa hän menee naimisiin herttuan kanssa. Kenties sinäkin menet naimisiin markiisin kanssa, jotta tarinani osoittautuisi todeksi.
Sango katsoi häntä kauhuissaan.
- En menisi markiisin kanssa naimisiin, vaikka hän kosisi minua, Sango huudahti. - Hän pelottaa minua niin paljon, että kun hän sanoo minulle huomenta, en tahdo pystyä vastaamaan hänelle.
- Menet ehkä silloin naimisiin lordi Narakun kanssa, Kagome sanoi sen enempää ajattelematta.
Sango henkäisi ennen kuin vastasi:
- Se oli rumasti sanottu, Kagome, oikein rumasti! Inhoan ja vihaan sitä miestä. Tiedän, etten pääse häntä pakoon... Lopulta hän saa mitä haluaa.
- Anna anteeksi, Sango, Kagome sanoi vikkelästi. - Tarkoitukseni ei ollut hermostuttaa sinua. Mutta, Sango, mitä hän oikein haluaa?
- Jotain joka on häpeällistä ja syntiä! Mutta minä olen hyvä tyttö - olen aina ollut hyvä tyttö. Sitä isä minulta myös edellyttäisi, Sango vastasi kiihkeästi.
- Sehän on selvä, Kagome myönsi.
Hän huomasi kyyneleiden nousevan jälleen Sangon silmiin ja kietoi kätensä ystävättären ympärille.
- Sango, lasken vain leikkiä niin kuin silloin, kun olin pikkutyttö ja sinä aina suutuit minulle. Anna anteeksi, Sango kiltti. Autan sinua. Sen lupaan.
Sango painoi nenäliinän silmilleen.
- Ei minua voi kukaan auttaa, hän väitti surullisesti. - Mitään ei ole tehtävissä. Kun palaan huomenna Keyston Prioryyn... olen varma, että lordi Naraku jo odottaa siellä minua.
- Silloin et saa palata sinne!
Sen sanottuaan Kagome tiesi, että se oli ainoa ratkaisu. Hän tunsi Janen vapisevan ja nenäliinaa pitelevä käsi tärisi pahasti.
- Kuuntele nyt, Sango, hän sanoi. - Sinun on nyt oltava järkevä. Jäät tänne ja kirjoitat heti lady Ludlow´lle Pyydät häntä auttamaan ja kirjoitat myös työnvälitystoimistoon Lontooseen.
- En minä... voi kadota sanoutumatta irti, Sango vastasi ääni väristen. - Jos lähden sieltä...niin vain, ei kukaan ota minua enää palvrlukseensa.
- Oletko varma?
- Aivan varma, Sango vakuutti. - Herra Jaken Simpson, joka palkkaa henkilökunnan Prioryyn, sanoo aina, ettei suosittele ketään, joka lopettaa ilmoittamatta siitä hyvissä ajoin etukäteen. Kun eräs palvelustytöistä lopetti mennäkseen naimisiin, kuulin omin korvin, miten herra Simpson sanoi. Hän sanoi: -"Se tyttö ei tule enää koskaan saamaan uutta työpaikkaa. On hävytöntä käyttäytyä sillä tavoin ja hän on huonona esimerkkinä kaikille muille talossa oleville.
- Miten paljon etukäteen on sanouduttava irti? Kagome kysyi.
- Ainakin kuukausi etukäteen, Sango vastasi. - Joskus irtisanomisaika voi olla vielä pitempi, ellei heti saada toista tilalle.