Luku 4

Sango taas painoi nenäliinan silmilleen.

- Miten kestän kokonaisen kuukauden, kun makaan valveilla ja kuuntelen öisin... tuleeko lordi Naraku kouluhuoneeseen? Tulen varmasti... hulluksi.

Sango vaikutti niin epätoivoiselta, ettei Kagome voinut muuta kuin pitää hänestä vielä lujemmin kiinni.

- Sango, sanon Kaedelle, että olet täällä ja pyydän häntä keittämään sinulle teetä, hän ehdotti. - Levättyäsi hetken tunnet olosi paremmaksi.

- En voi levätä ennen kuin pääsen pois... Keyston Priorysta eikä minun tarvitse... nähdä lordi Narakua enää koskaan. Sango vetäisi henkeä ja lisäsi odottamatta:
- Ajattele että vaihdettuani paikkaa ilmeneekin, että vanhemmat ovat hänen hyviä ystäviään... ja että hän seuraa minua uuteen paikkaani?

- Hän vaikuttaa inhottavalta, Kagome myönsi.
- Hän tarvitsee opetuksen, joka tuntuu, mutta luullakseni vain toinen mies voi sen antaa hänelle. Kagome mietti hetken.

Sitten tarinan langat alkoivat uudelleen solmiutua yhteen. Hän näki jälleen niin kuin aina yksin ollessaan tapahtumat elävinä silmiensä edessä. Hän voi kuvitella Sangon tärisevän kouluhuoneessa ja kuuli raskaiden askelten nousevan portaita. Hän näki lordi Narakun astuvan sisään, näki miehen kiiluvat silmät ja näki tämän ojentavan kätensä kohti Sango-parkaa, joka perääntyi kauhuissaan.

Sitten lordi Naraku pysähtyisi, ei pystyisi jatkamaan pitemmälle. Hän oli tavannut vertaisensa. Hänet saatettaisiin häpeään ja kukistettaisiin niin kuin roistoille aina kävi kaikissa tarinoissa, joissa hyvä voittaa pahan.

Kagome huudahti innosta.
- Sango, nyt tiedän, miten meidän on meneteltävä.

- Miten sitten? Sango kysyy väsyneesti.

- Et saa palata Keyston Prioryyn, Kagomen vastasi. - Jäät tänne lepäämään. Kaede pitää sinusta huolen.

- Tiedät itsekin, että minun on palattava, Sango väitti. - Minun on palattava ja "tehtävä sisään irtisanomisaika", kuten palvelijat sanovat. Jos vain kävelen tieheni, en saa enää koskaan kunnon paikkaa, en edes, vaikka minulla olisi suositus...isältäsi.

- Kyllä varmasti saat, Kagome vakuutti. - Olen suunnitellut kaiken valmiiksi.

Hän irrotti kätensä Sangon ympäriltä ja tuki pientä leukaansa käsiinsä, kuin se auttaisi häntä ajattelemaan.

Sango pyyhki kyyneleensä ja katsoi häntä pelokkaasti.
- Ei kannata, Kagome, Sango sanoi. - Olet hyvin kiltti ja tiedän, että yrität auttaa minua, mutta olen joutunut...ansaan, josta en pääse...pakenemaan.

Sangon ääni murtui. Kagome nousi seisomaan. Hänestä tuntui, että hänen oli helpompi puhua seisoaltaan.

- Nyt kuuntelet minua Sango! hän aloitti. - Näytit varmaan huonolta ennen kuin lähdit Priorysta Lontooseen. Kenties mainitsit lastenhoitajalle, tai jollekulle toiselle olevasi huonovointinen?

- En muista sanoneeni mitään sellaista, Sango vastasi, - mutta kai he olivat huomanneet, etten ollut oikein oma itseni. Lastenhoitaja, joka tavallisesti on aika inhottava, sanoi:
- "Kyllä kaikki vielä järjestyy, neiti Cooper. Lähtekää vain tapaamaan ystäviänne älkääkä hätäilkö Rinin vuoksi. Minun kanssani hänellä on hyvä olla."

- Siinäs nyt näet, Kagome sanoi mielissään.

- Tosiasiassa, Sango jatkoi ikään kuin Kagome ei olisi suutaan avannut: -lastenhoitaja haluaa pitää Rinin itssellään. On mustasukkainen minulle ja sanoo, ettei kotiopettajia tarvita. Hänen sanojensa mukaan he ovat pelkkiä häiriönaiheuttajia.

Kagome purskahti nauruun.
- Kaikkein viimeiseksi sinusta voi sellaista sanoa!

- Ainakin yritän olla aiheuttamatta häiriötä muilla. Minulla on ihan tarpeeksi tekemistä omissa asioissani.

- Täällä pääset eroon kaikesta, mikä voi aiheuttaa häiriötä, Kagome sanoi.

Sango katsoi häntä, mutta siniset silmät olivat väsyneet, kasvot kalpeat ja huulet värisevät.

Kagomen mieleen juolahti, että Sango oli todella niin peloissaan, että voisi murtua täysin ja sairastua vakavasti. Hänen tulevaisuuttaan ajatellen se olisi tuhoisaa.

Kagome istui uudelleen Sangon viereen ja sanoi:
- Älä sano mitään ennen kuin olen päässyt loppuun. Jäät tänne ja Kaeden huolehtia sinusta. Nukut ja syöt, kunnes tunnet olevasi kunnossa.

Sango avasi suunsa väittääkseen vastaan, mutta Kagome vaiensi hänet kohottamalla kätensä.

- Minä lähden viiden junalla Lontooseen ja sanon Rinin hoitajalle, että sairastuit täällä ollessasi, ja että minä tulin siksi aikaa tilallesi.

Sango hätkähti.
- Se on naurettavaa! Et tietenkään voi tehdä niin.

- Miksi en? Kagome halusi tietää. - Tiedämme molemmat, että koska isäsi opetti minuakin, olen yhtä pätevä opettamaan Riniä kuin sinäkin.

- Hänelle ei kukaan voi opettaa mitään, Sango väitti. - Hän on tyhmä pikku tyttö. Sinä et ole sellainen henkilö, joka voi ryhtyä kotiopettajaksi. Olet hieno nainen niin kuin äitisikin.

Kagome nauroi.
- Hienona naisena oleminen ei tuo meille rahaa eikä tarjoa mahdollisuutta käydä tanssiasissa jalokivet sädehtien eikä seurustella markiisin ja lordi Narakun kanssa.

Kagome tunsi Sangon värähtävän, kun hän mainitsi lordi Narakun ja jatkoi:
- Luulen selviytyväni lordista paljon paremmin kuin sinä. Aion antaa hänelle sellaisen opetuksen, jota hän ei unohda ikinä!

- Kagome, et saa mennä lähellekkään sitä miestä! Et saa edes puhua hänen kanssaan, Sango sanoi. - En salli sitä!

- Et voi estää minua, Kagome vastasi, - ja Sango, en pelkää häntä.

Sangon huokaus kuulosti melkein nyyhkäisyltä.
- Kai se johtuu siitä että olet tuollainen, mutta minä en mahda sille mitään...että pelkään häntä. Voin pahoin, kun vain ajattelenkin häntä.

- Tiedän sen, Kagome lohdutti. - Et juuri sen takia jaksa olla siellä kokonaista kuukautta. Ja sen takia minä menen sijaiseksi irtisanomisajaksi.

- Ei, ei! Sango huudahti.

Kagome jatkoi siitä huolimatta:
- Aion ensin selostaa Rinille ja hänen hoitajalleen ja sitten markiisille, että sait käydessäsi täällä ihottuman, joka voi olla tuhkarokkoa tai vesirokkoa. Et tietenkään halua sairastuttaa Riniä.

Sango tuijotti Kagomea silmät pyöreinä, mutta ei sanonut mitään. Kagome jatkoi:
- Koska olen paras ystäväsi ja etsin itsekin paikkaa kotiopettajana, suostuin auttamaan sinua ja ettei sairastumisesi aiheuttaisi markiisille vaivaa, tulemaan tilallesi ja opettamaan Riniä siksi aikaa, kunnes olet tarpeeksi terve ottamaan paikkasi takaisin.

Kagomen ääni oli riemukas, kun hän lisäsi:
- Koska vaihdosta ei aiheudu kenellekkään harmia niin en usko että kukaan edes markiisi kieltäytyisi palkkaamasta minua tilapäiväisesti.

- Luuletko todella, että se menee läpi? Sango kysyi.

- Tietenkin, Kagome vakuutti. - Miksi se olisi hänestä epäilyttävää, että olit ajatellut lapsen parasta jäädäksesi pois ja kysyessä minua?

- Mutta en voi...antaa sinun tehdä sitä, Sango huokaisi.

Mutta Kagome huomasi hänen äänensävystään, että ystävätär alkoi jo taipua.

- Silti aion sen tehdä, Kagome vakuutti, - ettekä te Kaeden kanssa voi estää minua.

Sen sanottuaan hän tajusi, että Kaede voi olla pahin este hänen suunnitelmassaan ja lisäsi kiireesti:
- Menen keittiöön puhumaan Kaeden kanssa asiasta. Ole kuin kotonasi, Sango, eläkä huolehdi enää mistään. Lupaan, että selviydyn niin markiisista, lordi Narakusta ja kaikista muista, jotka eteeni astuvat.

Kagome nauroi iloisesti.

Kuuntelematta Sangon vastaväitteitä hän poistui työhuoneesta ja sulki oven perässään.